Sairas, sairaampi.

Viime torstaina iski kohtaus. Kroppa kouristeli, nyki voimakkaasti. Yritin mennä nukkumaan, pimeeseen huoneeseen, mutta ei. Kroppa vaan vääntelehti, nyki, kouristeli. Ja sydän hakkasi kuin hullu. Meinasin jo soittaa ambulanssin. Mutta soitinkin miehelleni, joka oli veljensä luona kylässä.

Mieheni lähti viemään minua sairaalaan. Pystyin sentään kävelemään, vaikka hieman omituisesti. Sairaalaan mentäessä käteni olivat ranteista kouristuneet, sormet myös, kädet olivat kouristuneena edessä toisiinsa ja ne nykivät koko ajan. Sain sairaalassa diapamia suoraan suoneen, jotta keho saatiin rauhoittumaan.

Yön nukuin neurologian osastolla hyvin huonosti. Aamulla vielä tyhmempi olo kun lääkäri tuli kierrokselle ja tajusin, että minua ei aiota tutkia. Minua on tutkittu jo tarpeeksi paljon. Epilepsialääke jätettiin pois, vaihdettiin toiseen. En ole sitä vielä aloittanut syömään kun mietin vielä. Viikonloppu meni vähän nin ja näin, voimat oli vähän ehtyneet.

Suununtai-iltana minulle tuli kuumetta, 37.5 astetta. Kurkku tuntui hieman kipeältä. Maanantai-iltana kurkkuni oli jo todella kipeä. Eilen illalla ja yöllä vielä enemmän kipeä. Tätä ennen en tiennyt miten kipeä voi kurkku ollakaan ! Varasin ajan lääkärille, sillä illat ovat olleet yhtä tuskaa ja ajattelin, että josko avun saisi. Joku bakteerihan siellä kai jyllää ja sain antibioottikuurin. Buranaa olen syönyt lisäksi, sillä kurkku on kipeä vaan. No, eka päivä kuuria vasta menossa. Toivottavasti paranee ! 

Että yritetään nyt vaan selvitä näistä, että pääsis siihen normaalielämään takas. Mitäpä näille mahtaa, mutta nyt tuntuu kyllä, että koko ajan tulee jotain uutta. Tänään lääkäri sanoi kuullessaan kaikki oireeni yms. vuosien varrelta, että "sinulla on varmasti jokin neurologinen sairaus". Niin. Mutta diagnoosia en saa kun mitään ei mistään löydy. Silti jotenkin tuo lause helpotti, ihan kun minua uskottaisiin.

Nauttikaa te laihdutuksesta, minä turrutan kurkkuani jäätelöllä :).