torstai 25. lokakuuta 2012

Minähän arvasin !


Kilpirauhasarvot olivat nousussa ja minä olin sen itse jo vähän arvellutkin näin olevan. Väsyttää, syötättää, ei huvita ja painokin nousee. Nyt sitten lääkettä enemmän ja pikkuhiljaa kaiketi olo muuttuu paremmaksi. 

Että semmosta. Taidan ottaa yhden pullan ( vielä...) :)

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sen verran paljon.



No, yritetään edes...


Painolukema tänä aamuna 79.8 kg. Ei niin paha kuin kuvittelin.

Tsemppiä mulle :D !

tiistai 23. lokakuuta 2012

Kuulumisia.


JepJep. En ole laihduttanut. Juurikin ahmin suklaalevyn naamariini. Eilen tein mokkapaloja ja olen syönyt jo ne kaikki. Tervettäkö...no ei, mutta eipä kai tämä meno muutenkaan kehossani ole sitä :D.

Kuitenkin. Kyllä minä vielä yritän. Huomenna saan kuulla kilpirauhasverikokeen tulokset, mulla on jotenkin sellanen tunne, että nousussa on arvot kun väsyttää ja syötättää. Mutta voihan se olla, että totuus pläjähtää vasten kasvoja - arvot ok, olet vain väsynyt, koska syöt niin paljon :). 

Joo. Viime lauantaina sain uuden kohtauksen ja sitäpä siinä Ukkelin kanssa ihmeteltiin. Kouristelua, vapinaa, nykinää ja vaikka mitä. JA ämmä pysyy ihan tajuissaan. Tajuan mitä tapahtuu ja ehkä se juuri siinä onkin ikävintä. Vaikka toisaalta se taas on hyvä asia, että olen tajuissani. Jos taju menisi niin sairaalakeikkahan se olisi ja kai se olisi jo astetta vakavampaa. Vaikka en kyllä väitä, että nämäkään kohtaukset olisi normaalia.

Olen nyt varannut eräälle lääkärille Helsinkiin ajan, jossa useat borrelioosia sairastavat ovat saaneet avun. Minä toivon, että siellä tulee selvyyttä edes vähän minunkin oireiluuni ja etenkin nyt näihin kohtauksiini. Jotenkin hieman pelottavaa, että kropassa tapahtuu vaikka ja mitä ja kukaan ei tiedä mitä. 

Helsinkiin yksityislääkärille on lähdettävä, koska täällä kotipaikkakunnallani hoito junnaa paikallaan. Jospa Hesan kautta saisin homman etenemään. 

Peukut pystyyn !

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Sairas, sairaampi.

Viime torstaina iski kohtaus. Kroppa kouristeli, nyki voimakkaasti. Yritin mennä nukkumaan, pimeeseen huoneeseen, mutta ei. Kroppa vaan vääntelehti, nyki, kouristeli. Ja sydän hakkasi kuin hullu. Meinasin jo soittaa ambulanssin. Mutta soitinkin miehelleni, joka oli veljensä luona kylässä.

Mieheni lähti viemään minua sairaalaan. Pystyin sentään kävelemään, vaikka hieman omituisesti. Sairaalaan mentäessä käteni olivat ranteista kouristuneet, sormet myös, kädet olivat kouristuneena edessä toisiinsa ja ne nykivät koko ajan. Sain sairaalassa diapamia suoraan suoneen, jotta keho saatiin rauhoittumaan.

Yön nukuin neurologian osastolla hyvin huonosti. Aamulla vielä tyhmempi olo kun lääkäri tuli kierrokselle ja tajusin, että minua ei aiota tutkia. Minua on tutkittu jo tarpeeksi paljon. Epilepsialääke jätettiin pois, vaihdettiin toiseen. En ole sitä vielä aloittanut syömään kun mietin vielä. Viikonloppu meni vähän nin ja näin, voimat oli vähän ehtyneet.

Suununtai-iltana minulle tuli kuumetta, 37.5 astetta. Kurkku tuntui hieman kipeältä. Maanantai-iltana kurkkuni oli jo todella kipeä. Eilen illalla ja yöllä vielä enemmän kipeä. Tätä ennen en tiennyt miten kipeä voi kurkku ollakaan ! Varasin ajan lääkärille, sillä illat ovat olleet yhtä tuskaa ja ajattelin, että josko avun saisi. Joku bakteerihan siellä kai jyllää ja sain antibioottikuurin. Buranaa olen syönyt lisäksi, sillä kurkku on kipeä vaan. No, eka päivä kuuria vasta menossa. Toivottavasti paranee ! 

Että yritetään nyt vaan selvitä näistä, että pääsis siihen normaalielämään takas. Mitäpä näille mahtaa, mutta nyt tuntuu kyllä, että koko ajan tulee jotain uutta. Tänään lääkäri sanoi kuullessaan kaikki oireeni yms. vuosien varrelta, että "sinulla on varmasti jokin neurologinen sairaus". Niin. Mutta diagnoosia en saa kun mitään ei mistään löydy. Silti jotenkin tuo lause helpotti, ihan kun minua uskottaisiin.

Nauttikaa te laihdutuksesta, minä turrutan kurkkuani jäätelöllä :).

torstai 4. lokakuuta 2012

Tiiättekö kun ei tuu mittään.


Joo. Ei tuu mittään. Mutta ajattelin taas maanantaina yrittää aloittaa, painonpudotuksen nimittäin :).

No, mitä minulle kuuluu ? Miksi en ole saanut itseäni kuriin ? 

Tuskinpa mitään hyvää syytä asialle on, mutta jotain jolla voisin selitellä edes vähän. Ensimmäinen syyhän on se, että rakastan herkkuja :). Mutta mennään sitten siihen terveysasiaan. Tässä on taas kaikenlaista kummaa kropassa tapahtunut viimeisen kahden kuukauden aikana ja neurologian poliklinikalla taasen vierailin. Seurannassahan minä siellä olen. Jouduin kuitenkin outojen kohtauksten takia sinne soittamaan ja aikaistamaan vuosikäyntiäni.

Käynti oli juuri sitä mitä odotinkin. Viime syksynä neurologi jo määräsi minulle epilepsilääkkeet nykimisiin, en koskaan alkanut niitä syödä, koska koin sen turhaksi ja pärjäsin nykimisten kanssa. Etenkin kun oli todettu, että epilepsiaakaan tämä ei ole. 

Nyt kuitenkin lääkettä oli pakko alkaa syödä. Muutenhan ne eivät varmasti jatka tutkimistani. Nyt siis olen syönyt reilun viikon ajan epilepsialääkettä ja eilen annostusta nostettiin siihen mitä se tulee olemaan. Parin viikon päästä on soittoaika. Että onko lääkkeet tehonneet. Eivät ainakaan vielä, enkä todellakaan aio taipua vielä siihen, että minut vaiennetaan lääkkeillä.

Lääkkeet ovat tehneet vaikka mitä. Huimaa, väsyttää, olen apaattinen välillä, syötättää jne. Ekat pari viikkoahan niitä sivuoireita voi tulla enemmän, sitten kai pitäs elimistön tottua. 

No, en ole jaksanut uhrata ajatusta painonpudotukselle, en liikunnalle. 

Katelllaan...